sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Kirjoneuletta

Olenhan mä saanut jotain valmiiksikin, kunhan muistaisi esitelläkin näitä täällä. Nämä ovat valmistuneet jo keväällä (krhmmmhhh), mutta yllättäen kesällä ei ollut mitään tarvetta päätellä langanpäitä eli syksyyn meni.

Nämä ovat sitten mun ensimmäinen kirjoneuleeni ikinä. Ja olen ihan toooosi tyytyväinen, onnistuivat erittäin hyvin. No on siellä yksi virhe, mutta ei kerrota kenellekään. En jaksanut purkaa, eikä sitä varmaan kukaan tule mun jaloista syynäämään. Luontaisesti löysä käsiala näyttää sopivan kirjoneuleeseen, tuli kerralla aika tasaista jälkeä. Jee, teen ehkä toistekin.




Malli on Ullasta Ruuturaitasukat ja lankana 7 veljestä valkoinen ja raita. Ylimmässä kuvassa väri on lähimpänä oikeaa.

Nousee se

Osa 2. Ikkunateippaukset

Ohhoh, onpa kulunut aikaa, kun edellisen kerran tein valtaisan liiketoimintani kauppani eteen jotakin. Tänä viikonloppuna homma kuitenkin jatkui vihdoin ja viimein. Esittelytekstejä olin toki jo kirjoitellut ja nyt sain hienosäädettyä niitä siihen kuntoon, että vihdoin saatoin heitellä ne paikoilleen profiilikuvaukseen.

Kaupan ehdot -sivulla jumitin kohtuullisen kauan. Armoton muiden kauppojen sivujen selailu antoi onneksi tosi hyvää osviittaa, mitä mihinkin kohtaan on järkevää kirjoittaa. Benchmarkkausta oli jopa Etsyn ohjeissa suositeltu, eivätkä ne kaupan ehdot varmaan hirveästi voi keskenään poiketakaan, ellei nyt ihan erikoisuuksiin mennä. Erityisesti pyörin luonnollisesti suomalaisten kauppiaiden sivuilla, koska tämän maan lainsäädäntö käsittääkseni säätelee myös tällaista kaupan käyntiä. Yllätys oli, että ainakaan niillä, missä kävin, ei juurikaan ollut mainintaa esim. kuluttajansuojalaista! Mulla kyllä lukee siellä kaupan ehdoissa nyt, että vaihto- ja palautusoikeus on kuluttajansuojalain mukainen 14 vrk...

No, ehdot oli siis saneltu. Sitten tajusin, että täytynee varmaan väsätä jonkunlainen bannerikin, joka personoi visuaalista ilmettä. Valkoinen aloitussivu ei näyttänyt ollenkaan kivalta eli eipä muuta kuin suunnittelemaan. Tosi monella kauppiaalla näyttäisi olevan hillitty, herkkä tyyli. No, mulla ei. Räiskyvää pinkkiä löytyy nyt sitten yläbannerista. Hitto, jääpä ainakin mieleen päätä särkevän kirkkaalla värillä, jos ei muulla.

Sitten oltiin jo siinä vaiheessa, että kauppaan piti alkaa syöttää tuotekuvauksia. Joo, tein valokuvauslaatikon, mutta... Ilmeisesti sivulamppujen värilämpötilaerot teki sen, että kuvat on tosi keltaisia. Ihan hirveästi en jaksaisi laittaa paukkuja kuvan käsittelyyn, mutta pakko noille jotain on tehdä.


Tuossa ylemmässä kuvassa siis käsittelyä, alemmassa suoraan kamerasta. Äyh, en todellakaan kelpuuta tuota alempaa. Käsitellyn kuvan kanssa saatan ehkä elää, tai sitten kysyn joltain neuvoja, miten tuota laatikkoa kannattaisi fiksata. By the way, sellainen oli tosi helppo rakennella ja toimii ihan älyttömän hyvin tähän tarkoitukseen. Vielä kun saisi valotuksen kuntoon.

Ylemmän kuvan rannekoru on nyt kuitenkin listattu kauppaan. Huomasin, että tämä on nyt sitten se vaihe, minkä kanssa menee ikä ja terveys. Kaikista olisi ainakin syytä kehitellä joku hyvä ja myyvä kuvaus ja lisäksi kaikki käytetyt materiaalit, koko, hinta, toimitus ym. ym. ym. pitäisi kirjata. Ekassa tuotteessa siis edelleen ollaan, mutta vähitellen, vähitellen.

Yhtä asiaa en vaan tajunnut: mitä ihmettä on Listing variations? Ainakaan ihan ensilukemalla ei auennut, miten niitä voisi hyödyntää. Ts. periaatteessa mulla on joku harmaa aavistus, miten niitä ehkä olisi tarkoitus käyttää, mutta kun valmiita vaihtoehtoja listauksen tekemiseen oli jo reilusti yli 10, niin tipahdin kärryiltä. Palaan tähän, kunhan keksin mihin palaan...

Mutta etenee se.
 

tiistai 9. lokakuuta 2012

Putiikki nousee

Ystävä vinkkasi kirjaamaan ylös kaupan perustamisen vaiheet; omaksi iloksi ja hyödyksi kentien muillekin. Seuraa siis kuvaton, tylsä selostus. Linkkejä lupaan.

Osa 1: kivijalka

Päätin siis laittaa laatikoihin kertyneitä korujani myyntiin jonnekin. Muutaman päivän tutkimisen jälkeen totesin, että Etsy lienee aktiivisin käsityöläisten kauppapaikka tällä hetkellä. Etsy on amerikkalainen v. 2005 avattu käsityöläisille tarkoitettu kauppapaikka, josta löytyy aivan mieletön määrä kaikkea ihanaa. Ken siihen verkko-osoitteeseen käy, saa kaiken toivon heittää. Tai ainakin piilottaa Visan.

No, homma alkoi rekisteröitymisellä. Etsyyn on oltava rekisteröitynyt myös ostaakseen tuotteita. En tiedä miksi, syy varmaan selviää jossain vaiheessa. Rekisteröitymisen tein reippaasti Facebook-liitännäistä käyttäen ja tajusin saman tien, että sinne nyt ainakin meni se viimeinenkin anonymiteetti, minkä kentien olisin halunnut säilyttää. Omalla nimellä siellä täytyy olla joka tapauksessa, mutta että naamallakin?!?!?!

Rekisteröintivahvistukset ym. perinteiset jutut kilahtivat sähköpostiin saman tien eli odotella ei tarvinnut. Vahvistuksessa oli myös linkki: tästä kaupan perustamiseen (toim. huom. operointikieli on siis luonnollisesti englanti).

Ensimmäisessä vaiheessa rakennetaan kaupan profiili. Ja siihenpä sitten jumituinkin pariksi tunniksi. Eikä vieläkään ole valmista. Täältä löytyi erinomainen selostus, mitä kaikkea profiiliin kannattaa laittaa ja mitä kaikkea siellä pitää olla: maksu- ja toimitusehdot, palautustiedot, muut myyntiin liittyvät ehdot, myyvä kuvaus omista tuotoksista ym. Huoh. Vaatii asioiden selvittelyä, selkeästi. Esimerkiksi kuluttajansuojalaki lienee kohtuullisen olennaista huomioida ehtoja määritellessään. Entäpä sitten myyntialue? Valloitanko saman tien koko maailman vai aloitanko vaikka EU-alueesta? Minkähän verran ne postikulut mahtavat olla vai heitänkö vain arviolta jotain, joka suunnilleen kattaa kulut?

Ja sitten se myyvä teksti... auh. Ei jaksaisi kirjoittaa kliseista "inspired by finnish nature" -tekstiä, mutta sellaista siitä nyt vaan uhkaa tulla. Päätin nukkua asian yli ja harrastaa armotonta itsekritiikkiä huomenna. Ihan tänään en siis vielä pääse julistamaan Facebookissa kauppiaaksi ryhtymistäni.

Edessä on vielä kaikenmoista, ollaanhan vasta vaiheessa yksi. Kakkosvaiheessa pitäisi alkaa ladata kauppaan tuotekuvia. Nii-in, nyt sitä valokuvauslaatikkoa sitten oikeasti tarvittaisiin, että saisi koruista kauniita kuvia (tai ainakin Photoshoppia). Pitääkö mun siis viikonloppuna alkaa sellaistakin rakennella?